Eipä sitten enään ikinä Viton kans agikisoja

Kävi sitten pahimmalla mahdollisella tavalla kun vein Viton etujalan ontumisen takia eläinlääkäriin.
Eläinlääkäri Juha Kallio teki ensin ontumatutkimuksen missä liikutteli kaikkia raajoja. Vito aristeli tosi paljon etujalkoja ja toista takajalkaa.
Kallio huomas myös et Viton toinen takareisilihas on pienempi kun toinen.
Etuosan aristelu on aika yleinen vaiva agilitykoirilla joten Kallio ei ollu siitä niin huolissaan ja määräs siihen vaan tulehduskipulääkkeitä.
Toisen takajalan lihaksen pienuuden takia oli huolissaan et mistä johtuu, joten Vito kuvattiin.
Normaalista lonkkakuvista ei löytynyt mitään erikoista (B-lonkat), mutta otettuuan toiset "amerikkalaismalliset" kuvat jossa koira on eri asennossa huomattiin alkava nivelrikko.
Kallio näytti vielä kun Vito nukku kuinka helposti lonkka pompsahtaa pois paikoiltaan.
Se miksei normaalissa kuvissa näkynyt mitään erikoista liitty jotenkin siihen että Viton jänteet pitää lonkkaa paikoillaan makuuasennossa, mutta jo pelkkä koiran oma paino siirtää ne pois paikoiltaan.
Nähtävästi Vitolla on jo aika pitkään vaivannut varsinkin toinen takajalka, kun lihaskin on ehtinyt pienentyä ja etuosa on ollut niin suuren rasituksen alla että on kipeytynyt kokonaan.
Ontumista huomasin jo alkusyksystä, mutta se oli niin pientä ja meni ohi pienellä levolla joten en niin huolestunut. Hierojalla käydessä lihaksetkin oli hyvät eikä jäykkyyttäkään enään löytynyt.
Vitolla on säilynyt koko ajan kauhea into agilityyn, lenkkeilyyn ja riehumiseen, nyt onkin tosi kiva yrittää tehdä sen kans pieniä pissalenkkejä hihnassa kun menohaluja löytyis eikä kivusta tietoakaan, vaikka etujalkojaan ontuukin...
En tiedä kumpaa surettaa enemmän agilityn lopettaminen, Vitoo oli kumminkin niin hauska ohjata kentällä, eikä taida enään yhtä suurta persoonaa löytyä mistään siihen lajiin );